Minä pidän kurpitsoista. Ne ovat jotenkin sympaattisia: isoja ja kömpelöitä ja kirkkaan oransseja taikka keltaisia taikka jännittävästi kuvioituja. Ostin torilta maalaismyyjältä viiden kilon kurpitsan ja kaiversin sen tyhjäksi eilen. Aion laittaa siihen huomenna tarjolle pieniä tikkareita ja laittaa sen meidän ulko-oven eteen sellaisen lapun kanssa, jossa lukee "Ota toki karkki!".

No niin, minulla on siis nyt kurpitsanlihaa sekä piiraaseen että keittoon, ehkä muutamaankin. Sen lisäksi noukin kurpitsansiemenet talteen ja kuivatin yön yli pellillä. Sitten sekoitin niihin kulhossa lirauksen öljyä, suolaa ja pasta basilico -mausteseosta. Kaadoin uunipellille takaisin ja paahdoin uunissa varmaan tunnin verran (125 astetta) välillä sekoitellen. Napsuivat lämpiminä vielä kun kaadoin ne lasipurnukkaan. Niistä tuli  kovin herkullisia! Aion laittaa siemeniä keittojen päälle ja salaatteihin.

Kurpitsapiirasta teen parhaillaan. Taikina lepää jääkaapissa. Löysin aika ihanaisen ohjeen amerikkalaiselta ruokasivustolta, josta on tullut oikea kullanmuruni. Joy of Bakingin Pumpkin pie. Tietysti ajattelen että periamerikkalainen ruoka täytynee tehdä periamerikkalaisella reseptillä. Sitä paitsi tähän piiraaseen piilotetaan murustettuja inkiväärikeksejä ja pekaanipähkinöitä ja se tarjotaan vaahterasiirappi-kermavaahdon kanssa. NAM??

Joy of Bakingin cream sconesit ovat olleet herkkuani viime keväästä alkaen ja muutamasta kokeilemastani reseptistä paras. Englantilaisittain teetä ja skonsseja!

Vaikken ole päivittänyt tätä päiväkirjaa pitkään aikaan, se ei tarkoita ettenkö olisi viihtynyt keittiössä!

Olen toteuttanut sisäistä keräilijä-metsästäjääni mustikassa, sienimetsässä, puolukassa ja oman takapihan punaviinimarjapensaan ja luumupuun parissa. Jääkaapissa ja pakkasessa odottaa talven tuiskuja pieni hamsterinvarasto mehuja, hilloja ja pakasterasiallisia täynnä herkkuja.

- Mehumaijalla tehtyä punaviinimarjamehua
- Mustatorvisieniä (joita löysin ihan valtavasti) ja muita ihania sieniä
- Mustikoita
- Sakkaista, viinihapon avulla tehtyä puolukkamehua itse poimimistani puolukoista
- Ihanaa omenahilloa ja mansikkahilloa

Paras ikinä omenahillo
- kilon verran kuorittuja palasia kotimaista omenaa (hapokas omena on hyvä)
- 2-3 desilitraa hillosokeria
- 1 ihana mehevä vaniljatanko
- 3-4 ruokalusikallista calvadosta
- 1-2 dl vettä

Käsittele omenat ja rupattele samalla niitä näitä mukavia äitisi kanssa. Laita varsin ison kattilan pohjalle vesi ja kuumenna kiehuvaksi, sitten alenna lämpöä ja lisää omenanpalat. Hauduttele kymmenisen minuuttia ja sitten lisää kahtia leikattu, halkaistu vaniljatanko (voit avittaa siemeniä rapsuttamalla ne veitsellä hilloon erikseen). Sitten lisätään calvados ja tuoksutellaan kun keittiöön leviää vahva omenaliköörin haju. Hillosokeri sekoitetaan nyt puoliksi muussaantuneeseen omena-vanilja-calvados-seokseen. Sitten keitellään taas hetki ja lusikoidaan kiehuvalla vedellä steriloituihin hillopurkkeihin ja päälle yhtä lailla puhtaat kannet. Apuna kannattaa käyttää puhdasta keittiöliinaa. Annetaan viiletä, sijoitetaan jääkaappiin ja syödään pois! Varsin nopeasti, koska tämä hillo on parasta minkä kanssa tahansa sekä itsekseen.

Helsingin Yliopiston Salamurhaajien vuotuinen Uhrijuhla on huomenna.
Valmistan sinne ruokia, ja säikähdin itsekin eilen muotilla tekemiäni suklaahampaita kun ne irvistelivät minulle jääkaapista.
Lisäksi reilu kulhollinen jääkaapissa hiljalleen hyytyvää veren näköistä nestettä on hieman epämukavaa.

Siirin suklaakuivakakku

3 dl maitoa
1,5 dl sokeria
50 g tummaa kaakaojauhetta (1 ¼ dl)
180 g margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
2 rkl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

- Voitele kookas vuoka (läpimitta n. 22 cm) voilla ja korppujauhota hyvin.
- Kiehauta liedellä maito, sokeri ja kaakaojauhe tummaksi kaakaoksi. Kiehauta ja jäähdytä.
- Hiero vaahdoksi margariini sekä 2 dl sokeria. Lisää kolme munaa yksitellen sekoittaen. Lisää jäähtynyt suklaaliemi.
- Sekoita leivinjauhe, vehnäjauhot ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan. (Voit sekoittaa samalla mausteeksi muutaman ruokalusikallisen punssia tai muuta, vaikka vaniljaesanssia sekoitettuna veteen)
- Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua tunti ja kymmenen minuuttia 170 asteessa.

Mummoista puheenollen, tämä oli kuolleen Siiri-mummoni (äidinäiti) vakiokakku jouluksi. Meillä on edelleen tallessa vanha ryppyinen ja hauras lehdensivu, jolla ohje on. Luultavasti jostakin kotiliedestä viisikymmentä- tai kuusikymmentäluvulta. Vastustan kuivakakkuja (kuka haluaa kakkunsa kuivana?), mutta tämä suklaakakku on hämmentävän mehevä ja parhaimmillaan muutaman päivän seistyään muottinsa alla (silloin siitä tosin on yleensä jäljellä enää pieni pala, mutta se onkin sitten koko kakun paras). Äiti leipoo sitä selkäni takana parhaillaan.
Tein tätä Kirjakahvilassakin joskus keskiaikaisille markkinoille. Joku sitä kehuikin!

Suhtaudun mummini (isänäitini) ruokiin kaksijakoisen epäileväisesti. Toisaalta ovat kauhutarinat homeisesta jauhelihasta tehdyistä lihapullista (mummi pyyhkäisi veitsellä jauhelihan homepäälyksen roskakoriin ja selitti tyytyväisenä että kyllä sitä voi nyt käyttää). Ja toisaalta mummi tekee parhaimpia karjalanpiirakoita ja on jakanut minullekin ihanan porkkanalaatikkonsa ohjeen.

Karjalasta kun on, mummi pitää karjalanpiirakoita ja muita sikäläisiä tekeleitä, kuten sultsinoita, suuressa arvossa. Neljä sisarusta opettelivat kunnia-asianaan tekemään piirakoita, sehän oli suorastaan velvollisuus. En tiedä montako sataa tuhatta piirakkaa mummini on elämässään leiponut, mutta isä kertoo, että aina kun rahasta oli tiukkaa, mummi leipoi parisen sataa piirakkaa ja myi ne. Maanantai-iltana olin mummolassa serkkujeni kanssa rypyttämässä piirakoita, niitä tuli noin sataneljäkymmentä. Tänään mummi soitti ja totesi tehneensä ohimennen seitsemänkymmentäviisi lisää. Meillä oli hauskaa maanantaina, jokaisella on rypyttämisessä aivan oma käsialansa, josta mummin tietenkin salamannopea ja täydellisen siisti. Yksi teki pitkiä banaaninmuotoisia piirakoita syvillä uurteilla, minä tein munan muotoisia symmetrisillä uurteilla ja pienin serkkuni teki hyvin omanlaisiaan suloisia.





Porkkanalaatikko on rakkain jouluruokani. Mummin porkkanalaatikossa porkkanoita ei keitetä ja soseuteta limaiseksi mössöksi, vaan ajetaan raakana tehosekottimella pieneksi rouheeksi. Siihen lisätään keitettyä täysjyväriisiä, kermaa, muutama (luomu)kananmuna, suolaa, ehkä vähän pippuria ja tärkein - kardemummaa! Uunissa porkkana pehmenee makoisaksi, muttei silti lötköksi. Lohturuokaa, jota minun pitäisi tehdä useammin.

Nyt olen Turussa ja karjalanpiirakoiden sekä porkkanalaatikon ohjeet Helsingissä, joten lisään ne tähän päivitykseen myöhemmin. Huomenna teen porkkanalaatikkoa ja lisään kuvia sittemmin! (Lisäksi kohtapuoliin seuraa teepäivitys, kuvia ja kaakatusta teepainotteisesta Kööpenhaminanmatkastani ja joululahjastani tee teematka -kirjasta)

Syön todella usein pastaa, koska se on suhteellisen nopeaa. En osta halvinta makaroonia, koska minusta se on kammottavaa, vaan pidän enemmän Barillan täysjyväpastoista. Niitä saa spaghettina, fusilleina, penneinä ja rigatoneina. Joskus jos minulla on kasviksia ja tomaattia, pilkon niitä pannulle ja teen kastikkeen asian ajavan muhennoksen. Viimeaikoina olen kuitenkin syönyt pastan punaisen peston kanssa, mikä on rikollisen hyvää. Lisäksi täytyy tietenkin olla tuoreena rouhittua mustapippuria ja jos vain mahdollista, raastettua parmesaania.
Sain Turusta mukaani Toscanasta joskus ostettua toukkapastaa ja keitin sitä spaghetin lisäksi. Velmun näköistä!

Markan mainio marjapiiras

2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 soseutettu banaani sekä tilkka sitruunamehua
2 dl sulatettua margariinia
1 1/2 dl kasvismaitoa tai vettä
ainakin 4 tl sekä kardemummaa että vaniljasokeria
pinnalle 4-5 dl marjoja

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää banaanisose, margariini ja maito.
Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa (silloin kakusta tulee kova ja sitkeä).
Levitä leivinpaperin päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa noin 25-30 minuuttia. Voit kokeilla kypsyyttä tulitikulla.



Murotaikinapohjaiset marjapiiraat ovat inhottavia ja pullapohjaiset epämääräisiä ja kuivakkoja. Tämä marjapiiras on mehevä, kardemummainen, vaniljainen ja vegaaninen! Täydellinen kakku. Kutsun kaakkua "Markan marjapiiraaksi", koska ohje on Kirjakahvilasta ja silloin kun ensimmäisen kerran tätä maistoin, se oli Markan tekosia. Hän antoi minun kopioida reseptin ruttuisesta vanhasta ohjeesta, joka kulkee perintönä Kirjakahvilan kahvilavastaavalta toiselle. Minusta mustikat ovat parhaimpia marjoja tähän. Markalla oli tapana sekoittaa mukaan myös muutama karhunvatukka. Vadelmat eivät ole uunikäynnin jälkeen enää salonkikelpoisen näköisiä, mutta vadelmakaakkunakin tämä on varsin hyvää.

Eija pyysi että laitan sen ohjeen tänne, jotta se on kaikkien ulottuvilla. <3

Maitokiisseli

5 dl maitoa
3-4 rkl maissitärkkelystä
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuumenna mikrossa välillä sekoittaen kunnes kiisseli on paksua.



Vasaramäessä, joskus kun tulin kotiin ala-asteelta, äiti oli päässyt aikaisin töistä ja tehnyt valmiiksi höyryävän kulhollisen maitokiisseliä. Kulho oli harmaa teeman posliinikulho, sellainen varsin ikävä. Mutta sisällä oleva maitokiisseli oli paksua, kermaista, makeaa, mietoa, lämpöistä. Rakastin sellaisia iltapäiviä, ne olivat lapsuushetkiä. Äiti opetti miten teen itse maitokiisseliä mikrossa kun tulen koulusta. Tein sitä melkein aina.
Äiti ja Nuutti pitivät maitokiisselistään kylmänä, hyytyneenä mansikkahillon kanssa, mutta minusta se lämpö on jotakin niin lohdullista. Lusikoida kuumaa, nopeasti kuorettuvaa paksua makeaa kastikemaista maitokiisseliä.

Äsken ajattelin, että onpas nälkä ja mietin mitä tekisin ruuaksi. Jotenkin kun avasin jääkaapin, luomukevytmaitolitra kuiskasi hellästi "maitokiisseliä". Söin jo yhden lautasellisen. Haen kohta toisen. Kurotan kielellä nuolemaan huultensyrjille levinnyttä makeaa.

Ruokaelitismi alkaa än yy tee - nyt!